Huhtikuun lopulla 1987 olin ensimmäisellä matkatoimistovirkailijoille suunnatulla opintomatkallani DDR:ssä eli Itä-Saksassa. Olin aloittanut työskentelyn Etumatkojen Keski-Euroopan seura- ja ryhmämatkojen tuotanto-osastolla kuukauden alussa. Suomesta meitä osallistui tälle opintomatkalle kolme virkailijaa. Lensimme Itä-Berliinin Schönefeldin lentokentälle Itä-Saksalaisen lentoyhtiö Interflugin siivin. Asuimme Itä-Berliinissä Metropol hotellissa, jonka paikalla on nykyään Maritim proArte Hotel Berlin. Siellä pidettiin myös kokoustiloissa work shop eli erilaisten paikallisten matkailuun liittyvien toimijoiden esittelytilaisuus.
Itä-Saksaan matkustamiseen tarvittiin siihen aikaan viisumi. Sen olin hankkinut Helsingin Kulosaaressa sijainneesta DDR:n lähetystöstä samalla kun hankin viisumit Itä-Berliiniin matkustaville Etumatkojen asiakkaille. Viisumissa näkyvät matkustuspäivät 24. - 28.4.1987.
Kuvat tuli tiputettua tälle sivulle ja muistiinpanoja kirjattua hiukan väärässä järjestysessä. Kävimme ensin Dresdenissä ja Leipzigissa ja matkan lopuksi olimme muutaman päivän Berliineissä.
-----
Palattuamme eteläisestä Itä-Saksasta takaisin Berliiniin osallistuimme hotellissa work shop-tilaisuuteen. Ohjelmaan oli jätetty yhdelle iltapäivälle vapaata aikaa tutustua kaupunkiin omin päin. Me kolme suomalaista keksimme lähteä käymään Länsi-Berliinin puolella. Isäntien edustajat eivät välttämättä pitäneet siitä, että heidän tarjoamallaan kutsumatkalla halusimme käydä lännessä, mutta saimme kuitenkin hankittua uudet viisumit isäntien avulla ja kävimme passileimojen mukaan 27.4. lännessä ja pääsimme seikkailumme jälkeen takaisin itään. 
Keskellä Itä-Saksaa oleva Berliini oli jaettu toisen maailmansodan jälkeen neljään miehitysvyöhykkeeseen. Itä-Berliini oli Neuvostoliiton vyöhyke ja Länsi-Berliini muodostui Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Ranskan vyöhykkeistä. DDR oli rakentanut vuonna 1961 muurin alueen ympärille ja DDR:n asukkaita koskivat tiukat matkustusrajoitukset. Rajoitukset poistettiin vasta vuonna 1989, jonka jälkeen muuri murtui ja Saksat yhdistyivät.
Länteen lähdimme raitiovaunulla Alexanderplatzin asemalta. Jouduimme poistumaan vaunusta Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla ja ylitimme rajan käytävää pitkin kävellen. Saimme passiimme leimat jossakin kävelymatkan varrella ja jatkoimme raitiovaunumatkaa KaDeWe-tavaratalon lähelle.
Länsi-Beriini neonvaloineen oli kuin New York verrattuna harmaaseen ilman mainosvaloja olleeseen Itä-Berliiniin. Valokuvia lännestä ei jostain syystä ole. Tyttärille muistan ostaneeni tavaratalon leluosastolta karvaiset oikean koiran näköiset lelut, jotka olivat kooltaan samaa luokkaa kuin myöhemmin perheeseemme hankitut jackrussellinterrierit.
Palataan saapumiseemme maahan. Kun eri puolilta maailmaa tulleet matkatoimistovirkailijat oli saatu kasaan 24.4. Schönefeldin lentoasemalla, niin lähdimme bussilla kohti Dresdeniä. Kaupunki oli tuhoutunut erittäin pahoin toisessa maailmansodassa. Se oli ollut aikaisemmin yksi Euroopan kauneimpia kaupunkeja. Keskustakortteleiden restaurointi oli päässyt alkuun ja tämä haluttiin näyttää meille eri puolilta läntistä Eurooppaa ja jopa Atlantin takaa tulleille vieraille, jotta osaisimme tarjota näitä matkakohteita omissa kotimaissamme asiakkaille.
Illalla oli ohjelmassa Mozartin ooppera Dresdenin Semperoopperassa, joka oli täydellisen tuhoutumisen jälkeen avattu restauroituna pari vuotta aikaisemmin. Muistelen, että omat ja monien matkakumppaneiden silmäluomet olivat kovin painavat, kun pitkän päivän jälkeen istuimme upeassa mutta hämärässä salissa. Ennen majoittumista nautimme vielä illallisen, jonka aikana jokainen haaveili vain nukkumisesta pitkän päivän jälkeen.
Kävimme tutustumassa Zwinger palatsialueeseen ulkoapäin ja kiertelimme Dresdenin linnassa Grünes Gewölbe taidemuseossa ihastelemassa 1700-luvulta peräisin olevia kokoelmia.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa ja tutustuimme maailmankuuluun Meissenin posliinitehtaaseen Dresdenin lähellä. Näimme kuinka posliinia valmistettiin ja koristeltiin.
Morizburgin barokkilinnaan tutustuimme matkalla kohti Leipzigia. Linna sijaitsee symmetrisellä tekosaarella. Se on alkujaan rakennettu 1500-luvun puolivälissä metsästyshuvilaksi. Linnan varhaisbarokkinen kappeli rakennettiin 1600-luvun puolivälin jälkeen ja ennen 1700-luvun puoliväliä linna sai nykyisen ulkoasunsa, kertoo Wikipedia.
Lounas- ja kahvittelupaikat matkan varrella olivat mukavan erilaisia kuin mihin koti-Suomessa oli totuttu.
Leipzigissa asuneesta Johan Sebastian Bachista (1685-1750) kuultiin paikallisoppaan esitelmä Thomaskirchessä, jossa Bach oli työskennellyt kanttorina. Kirkon perällä oli 1800-luvun lopulla Wilhelm Sauerin rakennuttamat urut.
Kävimme myös katsomassa ortodoksista St.-Alexi Gedächtniskircheä Leipzigissä. Kirkko on valmistunut vuonna 1913 ja se on rakennettu 22 000:en kaatuneen venäläisen muistoksi, jotka taistelivat sodassa Napoleonia vastaan. Leipzigissa emme majoittuneet vaan ajoimme sieltä takaisin Itä-Berliiniin.
Linkit vievät kahden muun Berliinin reissuni muistiinpanoihin.
Linkki sivulle Saksa Berliini 1998
No comments:
Post a Comment