Matkustelua: 1970

Kesällä 1970 olin töissä silloisen Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa myös Helsingin Hermannissa asuneen lukiolaiskaverin kanssa. Työskentelimme rautatiesemalla ensin kioskimyyjinä ja parin viikon jälkeen siirryimme myymään jäätelöä.
Sain vihdoin koronavirusepidemian aikana keväällä 2020 otettua paperivalokuvista kännykkäkuvat ja kirjoitettua kesästä muistiin muutaman sanan.

Matkaan lähdimme Aallotar laivalla ja asuimme neljän hengen hytissä kahden nuoren naisen kanssa, jotka olivat jäämässä Saksaan töihin pidemmäksi ajaksi.

Hampurissa vietimme muutaman tunnin ennen junamatkaa Frankfurtiin.

Hampurin raatihuone

Frankfurtissa asuimme työnantajan järjestämässä asunnossa. Rakennus sijaitsi Eschersheimin kaupunginosassa osoitteessa Im Uhrich 69.

Käytössämme oli pieni kahden hengen huone kolmannessa kerroksessa, vinon katon alla. Suihku ja wc oli joka kerroksessa yhteiskäytössä muiden samassa kerroksessa asuneiden vierastyöläisten kanssa. Useimmat heistä olivat kotoisin Jugoslaviasta, mutta muutamia oli myös Tsekkoslovakiasta. Pohjakerroksessa oli keittiö ja pyykinpesutila. Kaikki talon asukkaat olivat töissä rautatieasemalla, joko kioskeissa, ravintoloissa tai jäätelön tai makkaroiden myyjinä.

Kioskissa, jossa työskentelimme ensimmäiset viikot, myytiin makeisten lisäksi myös makkaroita sämpylän välissä "Rindswurst oder Siedewurst" ja olutta sekä muita alkoholijuomia.

Nuoret miehet myivät makkaroita ja juomia kärryistä, joiden kanssa kuljettiin asemalaiturille pysähtyneiden junien viereen, jolloin matkustajat saattoivat ostaa syötävää alas lasketun junan ikkunan kautta.

Me tytöt / nuoret naiset myimme jäätelöä suoraan juniin pienistä kärryistä. Jäätelöt pysyivät kylminä hiilihappojään avulla. Tarjolla oli mansikka- ja mustikkatuutteja sekä eskimopuikkoja.

Saksan kielen lisäksi vahvistui kesän aikana myös englannin taitomme, sillä Frankfurtin rautatieaseman kautta kulki paljon amerikkalaisia sotilaita lähikaupunkien sotilastukikohtiin.

Hauptwachen läheisyydessä kävimme discoissa ja yksi suosikeistamme oli nimeltään Nachteule.

Kävimme myös eläintarhassa ihmettelemässä sellaisiakin eläimiä, joita ei Korkeasaaressa ollut.

Töihin kuljimme metrolla, joka kulki osittain maan pinnalla ja alla. En aivan tarkasti muista enää jouduimmeko vaihtamaan metrolinjaa, mutta keskustassa rautatieaseman lähellä kuljettiin maan pinnalla.

Parina viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä tulimme jutelleeksi rautatieasemalla työskennelleiden saksalaisten vaihdetyöntekijöiden kanssa. Kun he kuulivat, että olemme suomalaisia opiskelijoita, heidän suhtautumisensa muuttui meihin täysin. He olivat luulleet meitä jugoslaaveiksi, tsekeiksi tai turkkilaisiksi, kuten monet rautatieaseman työntekijät olivat. Ei meitä oltu mitenkään sorrettu, mutta kanssamme ei oltu juteltu. Arvomme nousi heidän silmissään. He tulivat kyselemään kuulumisia ja kertoivat toinen toisilleen, että nämä tytöt ovat suomalaisia.

Kotimatkalla pysähdyimme Lyypekissä pariksi päiväksi. Asuimme paikallisessa retkeilymajassa "Jugendherberge Lübeck" ja kiertelimme katselemassa kaupungin vanhoja rakennuksia.