Turkki Side 1994

Olimme koko perhe Turkin Sidessä 24.6. - 8.7.1994  Fritidsresorin matkalla.  Ilpon Pekka-veli ja vaimonsa sekä pojat olivat lähteneet Alanyaan jo viikkoa aikaisemmin.  He tulivat toiseksi viikoksi Sideen ja vietimme siellä lomaviikon yhdessä asuen samassa hotellissa vierekkäisissä huoneistoissa.  Pekan perheen lähdettyä kotiin me jäimme Sideen vielä toiseksi viikoksi. Alanyassa olimme olleet jo kesällä 1993.  Kuvia ja muistiinpanoja on lisätty blogiin 2019 ja kartat on lisätty 2024.

Hotellimme sijaitsi parin sadan metrin päässä rannalta ja reilun kilometrin päässä antiikin Sidestä. Valitettavasti hotellin nimeä ei löydy muistiinpanoistani.  Alueella oli silloin vain muutama hotelli ja rannoilla oli hyvin tilaa verrattuna googlen satelliittikuviin 30 vuotta myöhemmin.

Ensimmäisellä lomaviikolla kävimme matkanjärjestäjän opastetuilla retkillä mm. Siden Amfiteatterin raunioilla ja Aspendoksessa sekä Managvat joen rannalla. 

 

Tältä Turkin matkalta ostettiin tuliaisiksi hattuja, joista yksi on edelleen Ilpolla käytössä hellepäivinä kovin haalistuneena ja ilman vuorikangasta.  Hattu viilentää kuulemma kasteltuna mukavasti pään.

Pekka uskaltautui lentelemään moottoriveneen perässä liitovarjolla Siden rannalla.

Pekan perheen lähdettyä kotiin ostin joltakin paikalliselta retkijärjetäjältä kansainvälisen yhden yön bussiretken Pamukkaleen. Kävimme ensimmäisenä retkipäivänä jossakin moskeijassa ja mukanamme ei tainnut olla riittävän peittäviä vatteita, koska saimme pukeutua moskeijan eteisessä pitkiin hameisiin ja huiveihin. 

Pamukkalen alueelle saavuimme iltapäivällä ja majoituimme hotelliin, joka sijaitsi aivan kalkkikivikallioiden vieressä. Hotellin pihalla oli uima-allas, jossa kävimme uimassa, mutta kävimme myös kulkemassa ja kylpemässä lämpimissä luononvesialtaissa.  Siihen aikaan tämä oli vielä mahdollista. Nykyään jopa kävely alueella taitaa olla kiellettyä. 

 

 

Kävimme tutustumassa myös läheisten antiikin aikaisten rakennusten raunioihin ja pääsimme uimaan sellaiseen altaaseen, jonka pohjalla näkyi luhistuneen rakennuksen pilareita. 

Retken toisena päivän jatkoimme sisämaan alueisiin tutustumista ja pysähdyimme paikallisessa paimentolaiskylässä, jossa asuttiin telttamaisissa asumuksissa.

Tutustuimme kuvien mukaan myös lankojen värjäämiseen ja tekstiilien kudontaan. 

Retkipäivä oli erittäin kuuma ja vaikka bussi taisikin olla ilmastoitu, niin oloni huononi tunti tunnilta eikä mieli tehnyt enää juoda vaikka järki ja Ilpo varoittivat, että nyt on tulossa nestehukka ja auringonpistos. Loppumatkasta siirryin istumaan bussin etupenkille,  jotta pahan olon yllättäessä minut oli helppo päästää oksentamaan tien varteen.  Hotellille päästyämme kuumemittari näytti lämmöksi yli 40 astetta.  Onneksi hotellin pihalla oli uima-allas, jonka vesi oli viileää.  Menin sinne helpottamaan oloani ja se auttoi.  Tämä onkin muistaakseni ainoa kerta, kun olen kärsinyt ns. auringonpistoksesta.  Se ei ollut mukava kokemus varsinkaan bussimatkalla. 

 

Turkin kuumuus ei pelottanut vaan kävimme siellä vielä kolmannenkin kerran koko perheen yhteisellä kesälomamatkalla Bodrumissa kesällä 1997.

Ensimmäisen kerran kävin Turkissa Istanbulissa kesällä 1977, kun osallistuimme tätini kanssa kaksi päivää ja yhden yön kestäneeseen lentäen tehtyyn retkeen Bulgarian Varnan kultakietikolta.

Viimeisin Turkissa pistäytyminen tapahtui kesällä 2009 Kreikan Kosilta käsin, kun osallistuimme Ilpon kanssa päiväretkelle Bodrumiin.