Ensimmäinen lentomatka 1956 tai 1957 ja USA:n & Kanadan matka 1966
Ensimmäisen kerran matkustin lentokoneella isäni kanssa Helsingistä Jyväskylään kesällä 1956 tai 1957. Tämä oli ainoa reissu, jonka teimme kahdestaan keväällä 1958 edesmenneen isäni kanssa.
Ensimmäisen kerran matkustin lentokoneella isäni kanssa Helsingistä Jyväskylään kesällä 1956 tai 1957. Tämä oli ainoa reissu, jonka teimme kahdestaan keväällä 1958 edesmenneen isäni kanssa.
Jyväskylästä muistan hämärästi, että asuimme puurakennuksessa, jossa oli matkustajakoti. Googlen karttaa tutkittuani näyttäisi siltä, että asuimme Yliopistonkadulla, koska majapaikan läheltä lähtivät kiviset portaat Vesilinnan näkötornille, jossa kävimme.
 |
| Kuva lisätty 2016: Google kartta, Gummeruksenkatu - Yliopistonkatu |
Jyväskylästä siirryimme isäni tuttavan mökille läheisen järven rantaan.
 |
| Kuva lisätty 2016: Vastavalo.fi |
Paluumatka Helsinkiin tapahtui yöjunalla makuuvaunussa. Sekä lentäminen
että yöjunalla matkustaminen tapahtuivat ensimmäistä kertaa ja ovat
jääneet mieleeni erittäin jännittävinä tapahtumina.
Vuonna 1966 tein ensimmäisen ulkomaanmatkani 14 vuoden
ikäisenä. 15 täytin myöhemmin kesällä.
31.5.1966 lähdimme matkaan samassa kerrostalossa asuneen
11-vuotiaan Erkki-serkkuni kanssa ja kotiin palasimme passileiman mukaan 14.7.1966. Lensimme Suomi-Seuran jäsenetulennolla
DC-6B koneella New Yorkiin Islannin Keflavikin
ja Kanadan Newfoundlandin Ganderin kautta. Lento kesti pysähdyksineen
noin vuorokauden. Pysähdysten aikana sekä kone että matkustajat tankattiin. Muistan, että siirryimme lentoasemilla muiden
matkustajien kanssa ruokailemaan lentoaseman ravintolaan. Ateriat kuuluivat lennon hintaan.
New Yorkissa JFK-lentoasemalla tullivirkailija tenttasi matkalaukustani löytyneen paketin
sisältöä. Siellä oli ruisleipää.
Jotenkin sain asian selvitettyä vaikka olin siinä vaiheessa opiskellut koulussa
englantia vasta vuoden. Saksan opintoja
oli takana kolme vuotta ja ruotsin opintoja neljä vuotta. Erkki oli menossa oppikouluun, joten kieliopinnot eivät olleet vielä alkaneet. Aika
luottavaisia olivat äitini ja Erkin vanhemmat, kun antoivat meidän lähteä kahdestaan
matkaan.
New Yorkin lentokentällä meitä oli vastassa äitiemme
Aili-sisaren mies Lari, jonka kanssa jatkoimme matkaa lentäen Montrealiin. Aili
ja Lari olivat lapsettomia ja halusivat Suomesta sukulaislapset luokseen. He
maksoivat minun matkani, sillä kukkakaupan myyjättärenä toiminut äitini oli jäänyt leskeksi ollessani kuuden
vanha eikä hänellä olisi ollut varaa ostaa lentolippuja minulle.
| Googlen karttakuva lisätty 2016: 97 Hallowell Ave |
Montrealissa asuimme Westmountin kaupunginosassa
Hallowell Avenuen varrella townhouse tyyppisessä talossa, joita on alettu
rakentaa täällä vasta viime vuosina. Kadun toisella puolella oli Westmountin urheilupuisto.
| Googlen karttakuva lisätty 2016: Hallowell Ave |
Tutustuimme naapurustossa asuneisiin tyttöihin.
Marisa ja Franca Iacovonen vanhemmat olivat Italiasta. He omistivat paritalon, jonka puolikkaassa Aili ja Lari olivat vuokralla. Carolyn Strausin vanhemmat olivat Tsekeistä ja Kanadan ranskalaisiakin tyttöjä kuului kaveripiiriin. Yhteinen kielemme oli englanti. Tytöt kävivät läheistä katolista
tyttökoulua, jossa pääsin myös vierailemaan ja ihmettelemään nunnia opettajina ja muina koulun työntekijöinä. Kouluvuosi jatkui Montrealissa vielä kesäkuussa. Vietimme loma-aikamme melko tiiviisti näiden
tyttöjen kanssa. Kävimme mm. yhdessä uimassa noin kilometrin päässä Westmountin maauimalassa. Valitettavasti yhteydenpito heihin on jäänyt vuosien
varrella.
Carolyn, Franca, Marisa ja minä
Kuvat on otettu albumimerkintöjen mukaan Westmountin urheilupuistossa 4.6.1966
Rouva Iacovone ja Aili kotitalon rappusilla
6.6.1966 otettiin värikuvia talon edessä
Seuraavana lauantaina 9.7.1966 lähdimme useamman päivän bussireissulle. Kävimme Torontossa ja ihailimme mm. suomalaisten arkkitehtien Viljo Revellin, Heikki Castrenin, Bengt Lundsteinin ja Seppo Valjuksen suunnittelemaa kaupungintaloa. Sen alla oli jalankulkukäytäviä ja liiketiloja. Se oli meille suuri ihme siihen aikaan. Helsingin pieni asematunneli valmistui vasta 1967.
Torontosta siirryimme 10.6.1966 bussilla Niagara Fallsiin ja joku ohikulkija saatiin ottamaan kuva koko porukasta linja-autoaseman edessä.
Veneajelu Hevosenkenkäputouksen alapuolella oli aikamoinen kokemus.
Äitini oli ommellut minulle matkalla olleet mukavat vaatteet, mutta tämän amerikkalaismekon Aili hankki minulle enkä tainnut käyttää sitä koskaan matkan jälkeen.
Montrealissakin tutustuimme kaupunkiin. Kävimme mm. kasvitieteellisessä puutarhassa Marisan, Carolynin (kuvanottaja) ja jonkun naapuruston pikkutytön kanssa.
Montrealissa ei ollut tuohon aikaan vielä kovin montaa pilvenpiirtäjää. Yksi postikorttiostoksen arvoinen oli Place D´armesin reunalla Notre-Dame de Montrealin vieressä.
Retkellä La Fontaine puistossa
Emme suinkaan nukkuneet Erkin kanssa samassa sängyssä, mutta jostain syystä Aili halusi ottaa tällaisen kuvan ja kuvatekstiksi albumiin olen kirjoittanut: "Ihan kuin ois kipee, sanoi Erkki, kun aamiainen tuotiin sänkyyn".
"Maailman parasta syötävää" oli vesimelooni Erkin mielestä. Olihan se sellainen herkku, johon emme olleet aikaisemmin tutustuneet.
Keittiön lieden takaa saatiin hiirenloukulla saalista.
Aili järjesti juhlia meille ja naapuruston tytöille. Tarjoilut olivat runsaampia kuin kotona siihen aikaan. Perunalastuja söimme Montrealissa ensimmäistä kertaa. Suomen kauppoihin ne tulivat myöhemmin.
Matkamuistoksi ostin viirejä niiltä paikkakunnilta, joissa kävimme. Kotona huoneeni seinällä oli muutaman vuoden viirit, joissa luki: Gander Airport Newfoundland, Rainbow Bridge Niagara Falls, Toronto, Ottawa Ont., New York City ja Montreal.
Kännykkäkuvia on lisätty ja tekstiä muokattu heinäkuussa 2019.
No comments:
Post a Comment