12 maata interraililla vuonna 1972


Interrail-lipun pystyi ostamaan ensimmäistä kertaa vuonna 1972.  Lippuja myytiin siihen aikaan vain 21 vuotiaille tai sitä nuoremmille ja lipulla pystyi matkustamaan 21:ssä maassa, Suomi mukaan lukien. 

Me lähdimme Interrail-matkalle heti lakkiaisten jälkeen luokkakaveri Tuijan ja Luontoliittolaiskaveri Leenan kanssa. Reissu aloitettiin junamatkalla Turkuun, josta jatkoimme Viking Linen laivalla yön yli Tukholmaan. Meillä ei ollut hyttiä vaan nukuimme laivan käytävillä, kuten muutkin reissuun lähdössä olleet nuoret. 

Kierreltyämme päivän Tukholmassa jatkoimme yöjunalla etelään Helsingboriin, jossa juna ajoi lautalle ja lautta rantautui pienen merimatkan jälkeen Tanskan Helsingöriin, josta matka jatkui aamun sarastaessa Kööpenhaminaan.  Seuraava päivä kului tutustuen Kööpenhaminaan ja yönkin vietimme siellä. 

Tanskasta suuntasimme seuraavana aamuna Länsi-Saksan Hampuriin ja edelleen Hannoveriin.   Leena oli tavannut edellisen talven Kanarian saarten matkalla pojan, jonka kanssa oli ystävystynyt. 
4.6.1972 Eila Harzin vuoristossa
Poika tuli tapaamaan Leenaa ja hänen autokyydissään lähdimme Harzin vuoristoon ja  majoituimme yhden yön pojan vanhempien kotitalossa.  
5.6.1972 Tuija Hannoverissä
Hannoveristä jatkoimme reissua taas yöjunalla, määränpäänä oli  Amsterdam. 
6.6.1972 Eila ja Leena Amsterdamissa
Amsterdamissa yövyimme jonkinlaisessa retkeilymajassa useamman henkilön huoneessa.  Tästä majapaikasta on jäänyt hieman pelottavat muistot.  Matkatavaroiden päällä piti nukkua, etteivät ne lähteneet muiden matkalaisten kyytiin. 
7.6.1972 Leena ja Tuija Brysselissä
Amsterdamin jälkeen oli vuorossa Bryssel, jossa onnistuimme löytämään  Grand Placen ja Manneken Pis patsaan:  Meillä ei ollut kaupungin karttaa eikä älypuhelimista nettikarttoineen osattu edes unelmoida. Illalla oli aika siirtyä junaan, joka kulki kohti  Dunkerquen  tai Calaisin junalauttasatamaa, josta siirryimme lautalla Englannin Doveriin.

Mieleen on jäänyt Englannin tullin tarkat utelut rahavaroistamme ja siitä onko meillä varmasti matkaliput, joilla pääsemme pois maasta.  Esitettyämme Interrail-lippumme ja rahakukkaroidemme sisällön saimme luvan astua satamarakennuksesta maihin ja jatkaa matkaa kohti Lontoota. 
9.6.1972 Eila Madame Tussaudsin vahakabinetin sisääntuloaulassa
10.6.1972 Eila ja Leena Lontoossa
10.6.1972 Tuija Lontoossa
Lontoossa asuimme vaatimattomassa intialaisten omistamassa / hallinnoimassa hotellissa ja parin päivän aikana ehdimme käydä mm. Madame Tussaudsin vahakabinetissa ja nähdä keskustan perusnähtävyydet.
 
12.6.1972 Eila Pariisissa patonki- ja juustokassin kanssa
Lontoosta jatkoimme taas yöjunalla rannikolle ja  lautalla Englannin kanaalin yli Ranskan puolelle. Leena vietti päivän kanssamme Pariisissa ja lähti illalla kohti Hannoveriä ja poikaystävää. Me varasimme Tuijan kanssa majoituksen jostain edullisesta hotellista esikaupunkialueella paikallisjunayhteyden päässä keskustasta. Tarkoituksemme oli olla Pariisissa kolme yötä, mutta jostain syystä meidät herätettiin kesken toista yötämme ja sanottiin, että hotelli on täynnä ja meidän pitäisi heti poistua sieltä. Emme kuitenkaan lähteneet hotellista yöllä vaan vasta seuraavana aamuna.  Patonki- ja juustolounas nautittiin jossakin välissä, kun kävimme katsomassa Eiffel-tornia, Riemukaarta ja muita kaupungin nähtävyyksiä. Muistikuvani tuon ajan Pariisista on se, ettei siellä tullut toimeen englannin tai saksan kielillä. Onneksi Tuija oli lukenut lukiossa ranskaa.

Lähdimme taas liikenteeseen yöjunalla, päämääränä Bern. Kaupungin keskustassa emme oikein tienneet mitä nähtävyyksiä siellä pitäisi käydä katomassa.  
13.6.1972 Eila Interlakenissa
13.6.1972 Interlaken
Koska olimme Sveitsissä niin halusimme nähdä lumihuippuisia Alppeja.  Saimme joltakulta vihjeen lähteä käymään Interlakenissa ja se olikin kaunis pieni kaupunki Alppien ja parin järven kainalossa.

Bernistä suuntasimme kohti Milanoa ja sieltä oli tarkoitus jatkaa Välimeren rannalle Nizzaan tai Italian puoleisille rannoille, mutta viereisen laiturin juna oli lähdössä paremmalla aikataululla Venetsiaan ja niinpä hyppäsimme siihen.  Milanossakin tuli siis käytyä vaikkakin vain rautatieasemalla.  Junan ikkunasta näimme jossakin kaukana siintävän tuomiokirkon kupolin.
15.6.1972 Eila Venetsiassa
Venetsiassa yövyimme vanhan tädin vuokralle tarjoamassa huoneessa pienen aukion laidalla.  Aukiolla oli vilkasta torimyyntiä. Pakolliset vesibussiajelut ja kävely San Marcon torilla  sekä pienillä kujilla tuli tehtyä ja niinpä yhden yön jälkeen oli aika lähteä eteenpäin.

Valokuvat loppuivat Venetsian kuvaan ja muisti ei riitä kertomaan, miksi kuvia ei ole loppureissulta. Jatkoimme reissua Jugoslavian puolelle tylsään satamakaupunki Rijekaan, joka on myöhemmin osoittautunut olevan nykyisen Kroatian kauniin Opatian lomakaupungin kupeessa. Majoituimme yksityiskodissa, jonka saimme varattua Rautatieaseman majoitusvälityksen kautta. Kävimme reissun ainoalla uimarannalla, joka oli pieni ja vaatimaton nupukiviranta sataman lähellä. Illalla kävimme myös ulkoilma-discossa, mutta tanssiseuraa meille ei tarjoutunut.  Paikalliset nuoret olivat pukeutuneet hyvin muodikkaasti ja olivat huolitellun näköisiä.  Meillä oli löysät samettihousut ja minulla takkina Rukan sadetakki, joka olikin kätevä matka-asu epävakaisessa alkukesän säässä. 

Rijekan jälkeen lähdimme kohti Budapestiä ja luulimme, että junassa oli seurueellinen suomalaisia.  Viereisessä junaosastossa puhuttu unkarin kieli kuulosti aivan suomelta, varsinkin kun se sekoittui junan radiosta kuuluneeseen sen ajan hittibiisiin Demis Roussoksen Mamy Blue. Ihmettelimme, miten siellä ”rautaesiripun” takana voi soida samat biisit kuin lännessä. Budapestin rautatieasemalla saimme taas tarjouksen yksityismajoituksesta. Kaverit Suomessa olivat ehdottaneet käyntiä Citadella linnoituksella eli Gellert-vuorella, mutta sitä emme koskaan löytäneet. Kaupunkien karttoja meillä ei ollut missään. Onneksi näimme sentään kauniin Kalastajalinnakkeen  linnavuorella ja ja upean Parlamenttitalon Tonavan vastarannalla.

Unkarista olisimme halunneet lähteä Tsekkoslovakiaan ja Prahaan, mutta Interrail-lippulla ei sinne päässyt.  Niinpä lähdimme kohti Wieniä, jossa päivä sujui Ringin varren ja sisäpuolen upeita nähtävyyksiä ihastellen.

Kotimatkalla halusin vielä pysähtyä Frankfurtissa, jossa olin ollut kesän 1970 rautatieasemalla myymässä jäätelöä jäätelökärryistä junan ikkunoiden kautta matkustajille.  Majoituimme vaatimattomassa hotellissa, jonka huoneista muistan vain karut vuoteet ja kellertävät seinät.

Leena liittyi taas seuraamme Hannoverista ja palasimme kotiin tuttua reittiä Kööpenhaminan, Helsingörin, Helsingborin, Tukholman ja Turun kautta. Matkan loput yöt taisimme viettää junassa ja laivan käytävillä.

Junissa liikkui paljon interreilaajia ja suomalaisiinkin törmäsimme silloin tällöin, mutta emme jääneet kenenkään kanssa juttusille pidemmäksi aikaa.

Matka kannatti ehdottomasti tehdä monessakin mielessä. Sain sen ansiosta vuonna 1987 kauan haaveilmani työpaikan matkailun parista.  Työhaastattelussa  minulta kysyttiin olinko käynyt Euroopan pääkaupungeissa ja saatoin luetella kaupunkeja.  Onneksi haastattelijat eivät pyytäneet tarkennusta siitä, kuinka hyvin tunsin kaupungit. Ehdin olla pari vuosikymmentä SMT:n Etumatkojen seura- ja ryhmämatkojen Euroopan kohteiden tuotanto-osastolla ja  sen jälkeen viitisen vuotta Aurinkomatkojen operoinnissa, kunnes netti rupesi vähentämään matkanjärjestäjien ja matkatoimistojen tarvetta.  

Yksittäiset kuvat lisätty ja matkakertomusta täydennetty kesäkuussa 2020. 
Linkki vie Matkustelua blogin vuoden 1972 perussivulle ja toinen linkki Metkaamatkustelua blogiin. 

No comments: